Edellisessä bloggauksessani, kokemuksia nettideittailusta, pohdin nettideittauksen arkea omien kokemuksien kautta. Aktiivinen lukija nosti esille loistavan pointin, miten ne ekat oikeat treffit alotetaan luonnollisimmin, sen jälkeen kun jo ollaan tutustuttu jonkun verran netin välityksellä. Kiitos hyvästä kysymyksestä Tapsa!
Aloittaisin itsetutkiskelusta. Oletko yleensä halailija vai kättelijä? Miten tervehdit tuttuja ihmisiä, ystäviä ja perhettä? Onko sun helppo lähestyä ihmisiä yleensä? Ja onko sulla ne anturit, jota tunneälyksikin kutsutaan, kunnossa, mitkä aistii millainen ja millä mielellä ihminen on vastassa?
Yhtä oikeaa tapaa tervehtiä ei tietenkään oo.... Riippuu täysin ihmisen luonteesta ja aika paljon siitä kuinka "tuttuja" jo ollaan viesteilyn jälkeen. Jo viesteillessä yleensä jollainlailla saa käsityksen henkilön luonteesta. Vaikeaahan mitään varmaa on päätellä kirjoitettujen sanojen perusteella, kaikki ei todellakaan oo mitenkään kirjailijalahjakkuuksia, ja se onkin nettideittailun yksi haaste. Joku aarre voi jäädä huomaamatta vaan sen takia, että hän ei osaa kirjoittamalla ilmaista itseään tarpeeksi monipuolisesti.
No mutta takaisin asiaan siis. Jotain vinkkiä saa viestien luonteesta, siitä mistä ootte viesteissä jutelleet, kuinka kevyistä tai vakavista aiheista. Jos viesteilyä on jatkunu pitempään ja juttu on edennyt syvällisiin aiheisiin ja ootte kertonu paljon omasta elämästä, itsestänne ja mielipiteistä, mun mielestä ainakin olis luonnollista halata ekaa kertaa nähdessä. Ihan sen takia että ollaan jo enemmän "tuttuja".
Jos treffaatte spontaanimmin, vähemmän kirjeenvaihdon jälkeen, eikä ole vielä tullut tunnetta minkälainen ihminen tulee tapaamiseen, ei oikein auta muu kuin kokeilla onneaan. Ehkä sellaset henkilöt, jotka uskaltaa lähteä lyhyellä varotusajalla ja ilman syvällistä tutustumista deiteille on perusluonteeltaan aika rohkeita. Kehottaisin halaamaan!
Raa-asti strereotypisoiden (pahoittelen, mielensäpahoittajat) sanoisin että kyllä kirjoitustyylistä jotain voi päätellä. Nettideittifoorumissa tai chateissa, jotka on aika epämuodollisia kohtaamispaikkoja, huolellista kirjakieltä käyttävä, asiallista tekstiä tuottava henkilö on todennäköisemmin kättelijätyyppi. Enemmän puhekielityyliä suosiva ja hymiöitä käyttävä ihminen on halaaja. ;) Poikkeukset, poikkeukset ja poikkeuksen poikkeukset vahvistavat säännön!
Itse oon ehdottomasti halailija! No mulla on, ainakin omasta mielestäni, aika hyvä tuntuma siihen voiko vierasta ihmistä halata vai ei. Jotenkin sen vaan aistii.... Ekoilla treffeillä oon ite halannut useimmiten, koska se on mun juttu. On myös muutaman kerran tullu sanottua käsipäivää, sen takia että mieshenkilö on vaan tuntunu siltä, että tätä ei voi lähestyä liian rohkeesti. Kaikki ei todellakaan oo halailijoita, eikä siinä oo mitään pahaa! Kuitenkin, jotenkin vaan kättely treffeillä, vaikka ensimmäisillä, vaan tuntuu vähän omituiselle. Ja multa ainakin saa pisteitä jos uskaltaa halata rohkeesti! :)
Toimi niinkuin sulle on luontevinta. Jos et yleensä oo halailija, sun ei tartte väkisin alkaa sellaiseksi. Suosittelen kuitenkin harkitsemaan rentoutumista. Yleensä naiset tykkää halata. Jos ne kemiat ei kohtaa, niin ainakin oot saanu halin! :)
Lisäisin vielä. Jälleen kerran tuon esiin sen tärkeimmän, mikä mulle naisena eniten merkitsee. Asenne! Hyvä ryhti, iloinen ilme ja avoin suhtautuminen asioihin. Se huokuu ihmisestä läpi ja jos asenne on kunnossa, sulla on kaikki hyvin, olit kättelijä tai halailija.
Halein,
Helmi
perjantai 29. marraskuuta 2013
perjantai 8. marraskuuta 2013
Kokemuksia nettideittailusta
Tässä on ollu näköjään vähän kaamosmasennuksen alkuväsymyksestä toipumista ilmassa, eikä olla taidettu muistaa Teitä rakkaat miehet vähään aikaan. Pahoittelen taukoa kirjoittelussa.
No mutta! Hyvät miekkoset. Siitä hyvästä jaan omia deittikokemuksia vähän :) Tää teksti osittain yhdistää useita pikavinkkejä, mitä Facebookin puolella ollaan annettu. Samalla kertaa jaan ihan henkilökohtasia kokemuksia nettideittailusta, koska se nyt vaan on nykyään niin yleinen tapa tavata toisia ihmisiä, ja tuntuu aiheuttavan päänvaivaa. Ajan mittaan kokemusta tästä ilmiöstä on ehtinyt kertyä jonkun verran... Hyviä deittejä on ollu, katastrofejakin on ollu ja joskus virtuaalimaailman kautta on joku pitempikin suhde löytynyt. Eli nettideitin arvoa parisuhteen etsinnässä ei mitenkään voi väheksyä! Senhän te jo tiesitteki.
Tässä vaiheessa muistutan vielä, että just nyt kerron omista henkilökohtasista kokemuksista ja siitä mikä muhun naisena vetoaa. Naisia tietty on monenlaisia mut uskon että tätä voi käyttää yleistyksenä, ainaki jonkun verran.
Alkuun pääsemiseksi.... Millanen ilmotus tai viesti vetoaa? Profiilin tai viestin ei tartte olla mitenkään pitkä kertomus koko elämästä. Tärkeintä on että siinä näkyy sun persoonallisuus! Älä laadi liian vakavaa viestiä, vaikka tavoitteesi olisi perheen perustaminen ja vakava suhde. Useimmilla nettideitin käyttäjällä on mielessä muutakin kun yhden illan hoito. Muista siis rento ote ja huumori viestinnässäsi.
Itse oon vastannu viesteihin tai ottanu yhteyttä profiileihin, joista paistaa läpi miehen huumorintaju ja kyky nauraa itelleen. Mulle tärkeetä on että profiilissa tai viestissä on joku mielenkiintonen koukku, johon on helppo tarttua ja kysyä lisää.
Massapostaukset erottaa melko helposti, lisää ainakin siihen viestiisi jotain henkilökohtasta. Kyyniset "etsäkuitenkaanvastaa" viestit ja alentuva asenne ei nappaa ketään! Ihan en oo ymmärtäny niitä viestejä, joissa mies tilittää ku kukaan ei koskaan vastaa! Skarppaa siis vähän, mieti tyyliäsi ja asennoidu positiivisesti! PeeÄs. Foto ois kiva.... (Näissä teksteissä lisää aiheista Näin teet täydellisen nettideitti-ilmoituksen ja Viestit nettideittisivustolla — miten saada nainen vastaamaan)
Miten sitten jatketaan.... No jollain oot kiinnittäny mun huomion ja viestejä on vaihdettu. Sit tarvittaiski jo niitä tositoimia. Joskus on tullu tehtyä se virhe, että kirjotellaan ja chattaillaan tosi kauan ja jostain syystä treffien sopiminen on ollu vaikeeta. Kirjotellessa voi saada niin väärän kuvan toisesta. Älä tee sitä virhettä, että jatkaisit kirjottelua loputtomiin! Ole ihmeessä mies ja ehdota tapaamista! Jos ootte eri paikkakunnalta, tapaaminen samantien voi olla hankalampaa, mut ainakin ole mies ja tarjoa puhelinnumeroa, josta sut saa kiinni ja ehdota puhelindeittiä, ensialuksi. Puhelukin kertoo enemmän ku tuhat sanaa!
Mikä tossa puhelinnumeron antamisessakin on niin vaikeeta? Viimeistään sillon ku treffeistä on sovittu edes alustavasti, on aika ottaa yhteyttä puhelimen välityksellä! Pikkusen hermostuttaa ku jossain palstalla pitää roikkua että voi sopia treffien käytännönjärjestelyistä...
Jotenki mulla on palanu useemman kerran käpy ihan potentiaalisiin treffikumppaneihin, jotka vaan ei tajua ottaa ohjia käteen ja ehdottaa treffejä. No nainenhan voi tehdä alotteen myös, mut mitäs sitte jos siihenkään ei mies ymmärrä tarttua? Reipastu siis ja lähde rohkeasti tapaamaan mahdollisesti elämäsi naista. Asenne, ettei kannata lähteä turhaan treffeille, jos ei tiedä toisesta tarpeeks, on ihan naurettava! Mitä siinä häviää, jos ihmisen tapaa nopealla aikataululla. Säästää aikaa itseasiassa! Jos kemiat ei kohtaa, niin eipä tartte ihmetellä enempää. Jokaisesta tapaamisesta oppii jotain! Niin, jos ei kiinnosta niin sano se.
No sit kai pitää jakaa joku oikea deittikokemuskin :)
Alotetaan tietynlaisesta katastrofista. Tää on esimerkki siitä mitä voi tapahtua, kun kirjottelee liian kauan. Hairahduin siis kirjottelemaan erään herrasmiehen kanssa useita pitempiä viestejä, ja sain henkilöstä tosi hyvän mielikuvan, että mies on sosiaalisesti aktiivinen ja kulttuurista kiinnostunut. No avoimin mielin hän lähti tapaamaan mua (mun aloitteesta) erääseen kulttuuriseen tapahtumaan, jossa oli liikkeellä paljon ihmisiä, siitä pisteet. Valitettavasti deitti loppui lyhyeen, koska virtuaalitodellisuudessa sosiaalinen mies mykistyi livenä tapahtuman laadusta ja järkyttyi ihmisistä niin paljon ettei saanu sanaa suusta. Tai siis päivitteli sen tunnin ajan ihmisten paljoutta.....Muutenkin henkilö oli jotain täydellisen muuta mitä ajattelin. Toisekseen se tärkeä vetovoima puuttui kokonaan tai oli melkein negatiivista. Ainoa kerta, kun oon joutunu lopettamaan treffin niin lyhyeen. Pahoittelen.
Toinen floppi oli joskus kauan sitten kun deittini joi itsensä törkeään humalaan. Ei ollut paljon vetovoimaa siinä. Tajusitte varmaan pointin.
Ai niin ja se "Tosi Miesten" kuningas, joka puhelimen välityksellä jakso kehua lihaksiaan ja näkemättä mua ikinä tai tietämättä musta sen enempää, analysoi mut laiskaks ja käski lenkille :D No tää herra macho ei sit kuitenka uskaltanu tulla sovituille treffeille, eikä vaivautunu ilmottelemaan itestään. Onneksi se aika ei mulla mennyt hukkaan kuitenka...
Hyviä deittejä on ollu onneks suurin osa! Ihan peruskahvittelu on ok, mut ihan rohkeesti voi pyytää naista lasilliselle jos kahvit tuntuu epäluontevalle. Yleensä jossain rennommassa ympäristössä itekki rentoutuu vähän enemmän. Jos on epävarma riittääkö juttua siimana, joku aktiviteetti on hyvä ajatus. Ite oon käyny pelailemassa minigolfia, piknikillä ja museossa. Talviaikaan pulkkamäki tai keilaus vois olla kiva!
Lähde treffeille avoimin mielin ja positiivisella asenteella! Jos kemioita ei riitä romanttiseen suhteeseen asti, aina on mahdollista tavata muuten vaan mahtava tyyppi, josta löytyy seuraa aktiviteetteihin. Ite oon tavannu muutaman hienon ihmisen, jotka on jääny hyviksi ystäviksi.
Nettideittailuunki pätee joku saman tyyppinen laki ku markkinoinnissa, että pitää laittaa ittensä likoon sata kertaa ennen ku yks vastaa (noi luvut ei oo mitään faktoja, tiedoks vaan tietäville.) Mut tajusit mitä tarkotan. Eli viestikoukkuja nettivesille vaan!
Rakkaudella,
Helmi
No mutta! Hyvät miekkoset. Siitä hyvästä jaan omia deittikokemuksia vähän :) Tää teksti osittain yhdistää useita pikavinkkejä, mitä Facebookin puolella ollaan annettu. Samalla kertaa jaan ihan henkilökohtasia kokemuksia nettideittailusta, koska se nyt vaan on nykyään niin yleinen tapa tavata toisia ihmisiä, ja tuntuu aiheuttavan päänvaivaa. Ajan mittaan kokemusta tästä ilmiöstä on ehtinyt kertyä jonkun verran... Hyviä deittejä on ollu, katastrofejakin on ollu ja joskus virtuaalimaailman kautta on joku pitempikin suhde löytynyt. Eli nettideitin arvoa parisuhteen etsinnässä ei mitenkään voi väheksyä! Senhän te jo tiesitteki.
Tässä vaiheessa muistutan vielä, että just nyt kerron omista henkilökohtasista kokemuksista ja siitä mikä muhun naisena vetoaa. Naisia tietty on monenlaisia mut uskon että tätä voi käyttää yleistyksenä, ainaki jonkun verran.
Alkuun pääsemiseksi.... Millanen ilmotus tai viesti vetoaa? Profiilin tai viestin ei tartte olla mitenkään pitkä kertomus koko elämästä. Tärkeintä on että siinä näkyy sun persoonallisuus! Älä laadi liian vakavaa viestiä, vaikka tavoitteesi olisi perheen perustaminen ja vakava suhde. Useimmilla nettideitin käyttäjällä on mielessä muutakin kun yhden illan hoito. Muista siis rento ote ja huumori viestinnässäsi.
Itse oon vastannu viesteihin tai ottanu yhteyttä profiileihin, joista paistaa läpi miehen huumorintaju ja kyky nauraa itelleen. Mulle tärkeetä on että profiilissa tai viestissä on joku mielenkiintonen koukku, johon on helppo tarttua ja kysyä lisää.
Massapostaukset erottaa melko helposti, lisää ainakin siihen viestiisi jotain henkilökohtasta. Kyyniset "etsäkuitenkaanvastaa" viestit ja alentuva asenne ei nappaa ketään! Ihan en oo ymmärtäny niitä viestejä, joissa mies tilittää ku kukaan ei koskaan vastaa! Skarppaa siis vähän, mieti tyyliäsi ja asennoidu positiivisesti! PeeÄs. Foto ois kiva.... (Näissä teksteissä lisää aiheista Näin teet täydellisen nettideitti-ilmoituksen ja Viestit nettideittisivustolla — miten saada nainen vastaamaan)
Miten sitten jatketaan.... No jollain oot kiinnittäny mun huomion ja viestejä on vaihdettu. Sit tarvittaiski jo niitä tositoimia. Joskus on tullu tehtyä se virhe, että kirjotellaan ja chattaillaan tosi kauan ja jostain syystä treffien sopiminen on ollu vaikeeta. Kirjotellessa voi saada niin väärän kuvan toisesta. Älä tee sitä virhettä, että jatkaisit kirjottelua loputtomiin! Ole ihmeessä mies ja ehdota tapaamista! Jos ootte eri paikkakunnalta, tapaaminen samantien voi olla hankalampaa, mut ainakin ole mies ja tarjoa puhelinnumeroa, josta sut saa kiinni ja ehdota puhelindeittiä, ensialuksi. Puhelukin kertoo enemmän ku tuhat sanaa!
Mikä tossa puhelinnumeron antamisessakin on niin vaikeeta? Viimeistään sillon ku treffeistä on sovittu edes alustavasti, on aika ottaa yhteyttä puhelimen välityksellä! Pikkusen hermostuttaa ku jossain palstalla pitää roikkua että voi sopia treffien käytännönjärjestelyistä...
Jotenki mulla on palanu useemman kerran käpy ihan potentiaalisiin treffikumppaneihin, jotka vaan ei tajua ottaa ohjia käteen ja ehdottaa treffejä. No nainenhan voi tehdä alotteen myös, mut mitäs sitte jos siihenkään ei mies ymmärrä tarttua? Reipastu siis ja lähde rohkeasti tapaamaan mahdollisesti elämäsi naista. Asenne, ettei kannata lähteä turhaan treffeille, jos ei tiedä toisesta tarpeeks, on ihan naurettava! Mitä siinä häviää, jos ihmisen tapaa nopealla aikataululla. Säästää aikaa itseasiassa! Jos kemiat ei kohtaa, niin eipä tartte ihmetellä enempää. Jokaisesta tapaamisesta oppii jotain! Niin, jos ei kiinnosta niin sano se.
No sit kai pitää jakaa joku oikea deittikokemuskin :)
Alotetaan tietynlaisesta katastrofista. Tää on esimerkki siitä mitä voi tapahtua, kun kirjottelee liian kauan. Hairahduin siis kirjottelemaan erään herrasmiehen kanssa useita pitempiä viestejä, ja sain henkilöstä tosi hyvän mielikuvan, että mies on sosiaalisesti aktiivinen ja kulttuurista kiinnostunut. No avoimin mielin hän lähti tapaamaan mua (mun aloitteesta) erääseen kulttuuriseen tapahtumaan, jossa oli liikkeellä paljon ihmisiä, siitä pisteet. Valitettavasti deitti loppui lyhyeen, koska virtuaalitodellisuudessa sosiaalinen mies mykistyi livenä tapahtuman laadusta ja järkyttyi ihmisistä niin paljon ettei saanu sanaa suusta. Tai siis päivitteli sen tunnin ajan ihmisten paljoutta.....Muutenkin henkilö oli jotain täydellisen muuta mitä ajattelin. Toisekseen se tärkeä vetovoima puuttui kokonaan tai oli melkein negatiivista. Ainoa kerta, kun oon joutunu lopettamaan treffin niin lyhyeen. Pahoittelen.
Toinen floppi oli joskus kauan sitten kun deittini joi itsensä törkeään humalaan. Ei ollut paljon vetovoimaa siinä. Tajusitte varmaan pointin.
Ai niin ja se "Tosi Miesten" kuningas, joka puhelimen välityksellä jakso kehua lihaksiaan ja näkemättä mua ikinä tai tietämättä musta sen enempää, analysoi mut laiskaks ja käski lenkille :D No tää herra macho ei sit kuitenka uskaltanu tulla sovituille treffeille, eikä vaivautunu ilmottelemaan itestään. Onneksi se aika ei mulla mennyt hukkaan kuitenka...
Hyviä deittejä on ollu onneks suurin osa! Ihan peruskahvittelu on ok, mut ihan rohkeesti voi pyytää naista lasilliselle jos kahvit tuntuu epäluontevalle. Yleensä jossain rennommassa ympäristössä itekki rentoutuu vähän enemmän. Jos on epävarma riittääkö juttua siimana, joku aktiviteetti on hyvä ajatus. Ite oon käyny pelailemassa minigolfia, piknikillä ja museossa. Talviaikaan pulkkamäki tai keilaus vois olla kiva!
Lähde treffeille avoimin mielin ja positiivisella asenteella! Jos kemioita ei riitä romanttiseen suhteeseen asti, aina on mahdollista tavata muuten vaan mahtava tyyppi, josta löytyy seuraa aktiviteetteihin. Ite oon tavannu muutaman hienon ihmisen, jotka on jääny hyviksi ystäviksi.
Nettideittailuunki pätee joku saman tyyppinen laki ku markkinoinnissa, että pitää laittaa ittensä likoon sata kertaa ennen ku yks vastaa (noi luvut ei oo mitään faktoja, tiedoks vaan tietäville.) Mut tajusit mitä tarkotan. Eli viestikoukkuja nettivesille vaan!
Rakkaudella,
Helmi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)