Edellisessä bloggauksessani, kokemuksia nettideittailusta, pohdin nettideittauksen arkea omien kokemuksien kautta. Aktiivinen lukija nosti esille loistavan pointin, miten ne ekat oikeat treffit alotetaan luonnollisimmin, sen jälkeen kun jo ollaan tutustuttu jonkun verran netin välityksellä. Kiitos hyvästä kysymyksestä Tapsa!
Aloittaisin itsetutkiskelusta. Oletko yleensä halailija vai kättelijä? Miten tervehdit tuttuja ihmisiä, ystäviä ja perhettä? Onko sun helppo lähestyä ihmisiä yleensä? Ja onko sulla ne anturit, jota tunneälyksikin kutsutaan, kunnossa, mitkä aistii millainen ja millä mielellä ihminen on vastassa?
Yhtä oikeaa tapaa tervehtiä ei tietenkään oo.... Riippuu täysin ihmisen luonteesta ja aika paljon siitä kuinka "tuttuja" jo ollaan viesteilyn jälkeen. Jo viesteillessä yleensä jollainlailla saa käsityksen henkilön luonteesta. Vaikeaahan mitään varmaa on päätellä kirjoitettujen sanojen perusteella, kaikki ei todellakaan oo mitenkään kirjailijalahjakkuuksia, ja se onkin nettideittailun yksi haaste. Joku aarre voi jäädä huomaamatta vaan sen takia, että hän ei osaa kirjoittamalla ilmaista itseään tarpeeksi monipuolisesti.
No mutta takaisin asiaan siis. Jotain vinkkiä saa viestien luonteesta, siitä mistä ootte viesteissä jutelleet, kuinka kevyistä tai vakavista aiheista. Jos viesteilyä on jatkunu pitempään ja juttu on edennyt syvällisiin aiheisiin ja ootte kertonu paljon omasta elämästä, itsestänne ja mielipiteistä, mun mielestä ainakin olis luonnollista halata ekaa kertaa nähdessä. Ihan sen takia että ollaan jo enemmän "tuttuja".
Jos treffaatte spontaanimmin, vähemmän kirjeenvaihdon jälkeen, eikä ole vielä tullut tunnetta minkälainen ihminen tulee tapaamiseen, ei oikein auta muu kuin kokeilla onneaan. Ehkä sellaset henkilöt, jotka uskaltaa lähteä lyhyellä varotusajalla ja ilman syvällistä tutustumista deiteille on perusluonteeltaan aika rohkeita. Kehottaisin halaamaan!
Raa-asti strereotypisoiden (pahoittelen, mielensäpahoittajat) sanoisin että kyllä kirjoitustyylistä jotain voi päätellä. Nettideittifoorumissa tai chateissa, jotka on aika epämuodollisia kohtaamispaikkoja, huolellista kirjakieltä käyttävä, asiallista tekstiä tuottava henkilö on todennäköisemmin kättelijätyyppi. Enemmän puhekielityyliä suosiva ja hymiöitä käyttävä ihminen on halaaja. ;) Poikkeukset, poikkeukset ja poikkeuksen poikkeukset vahvistavat säännön!
Itse oon ehdottomasti halailija! No mulla on, ainakin omasta mielestäni, aika hyvä tuntuma siihen voiko vierasta ihmistä halata vai ei. Jotenkin sen vaan aistii.... Ekoilla treffeillä oon ite halannut useimmiten, koska se on mun juttu. On myös muutaman kerran tullu sanottua käsipäivää, sen takia että mieshenkilö on vaan tuntunu siltä, että tätä ei voi lähestyä liian rohkeesti. Kaikki ei todellakaan oo halailijoita, eikä siinä oo mitään pahaa! Kuitenkin, jotenkin vaan kättely treffeillä, vaikka ensimmäisillä, vaan tuntuu vähän omituiselle. Ja multa ainakin saa pisteitä jos uskaltaa halata rohkeesti! :)
Toimi niinkuin sulle on luontevinta. Jos et yleensä oo halailija, sun ei tartte väkisin alkaa sellaiseksi. Suosittelen kuitenkin harkitsemaan rentoutumista. Yleensä naiset tykkää halata. Jos ne kemiat ei kohtaa, niin ainakin oot saanu halin! :)
Lisäisin vielä. Jälleen kerran tuon esiin sen tärkeimmän, mikä mulle naisena eniten merkitsee. Asenne! Hyvä ryhti, iloinen ilme ja avoin suhtautuminen asioihin. Se huokuu ihmisestä läpi ja jos asenne on kunnossa, sulla on kaikki hyvin, olit kättelijä tai halailija.
Halein,
Helmi
Voi voi kun taas on ihan viimeiseksi vaatimuksia listattu. Asennetta, ryhtiä, iloisuutta ja täysvalmius naisen mielipiteiden myötäilemiseen. Mihin unohtui se "omana itsenään" meneminen?
VastaaPoistaHyvä mies. Missä kohtaa "vaadin" täysvalmiutta naisen mielipiteiden myötäilemiseen? En todellakaan! Ihmisellä, miehellä, saa ja pitää olla omia mielipiteitä, ja ne mielellään saa uskaltaa ilmaista.
PoistaAsenne taas tarkoittaa suhtautumista asioihin. Sulla on vähän provosoituva asenne nyt. Se että on avoin ja iloinen (lue positiivinen) asenne, ei tartte muuttaa sua itseäsi mitenkään? Siis sun olemusta ja sitä mikä oot. Yleensä positiiviset ihmiset vaan on viehättävämpiä kuin yrmyt. En ainakaan itse haluais jonkun negailijan kanssa treffeille....Sitäpaitsi positiivisuus lisää positiivisuutta ja negatiivisuus vie vaan kaikkien energiaa turhaan.
Mitä siihen ryhtiin tulee, on monen monia, eri yhteyksissä tehtyjä tutkimuksia, joiden mukaan selkä suorana seisovat menestyy parinvalinnassa sekä työelämässä paremmin kuin kyyhöttäjät. Yksinkertaista vai mitä?
Ei vaatimuksia,
Helmi
Poitsulla hyvää tekstiä tuosta positiivisuuden erottelusta joka jostain syystä bloginpitäjältä jäi täysin vaille huomiota. Noh, varsinkin naisten ja miksei myös meidän miestenkin kanssa ollessa tekemisissä ei kannata takertua pikkuseikkoihin yleensä missään asiassa.
PoistaOikeassa olet kuitenkin täysin tuossa että "tutkimustulokset" aiheista ja tuloksista riippumatta ovat siinä yksinkertaisuudessan niin totta kuin niiden haluaa itse olevan, niin hyvässä kuin pahassa. Parisuhdetutkimusten arvon näen itse lähinnä horoskooppien lailla viihteellisenä virkistyksenä päivään mutta kenties ne jollekin kertovat miten tulee elämässä menetellä siitä lähtien sitten.
No oli laajaa "tieteellistä" tutkimusta tai ei, itse kiinnitän huomiota henkilöihin, jotka seisovat selkä suorana ja uskaltavat katsoa maailmaa silmiin. Uskallan sanoa että suurempi osa naisista on samaa mieltä!
PoistaHelmi
Jakaisin positiivisuuden pintapositiivisuuteen ja sisäpositiivisuuteen.
VastaaPoistaUsein sisällä piilevä positiivisuus näkyy päälle päin. Silti on myös ihmisiä, jotka voivat pinnasta olla positiivisia ja hymyileviä - tasan niin kauan kun asiat menevät heidän mielensä mukaan ja mikään ei loukkaa heidän mielipiteitään ja maailmankuvaansa. Eräänlainen pinnalta hauska, sisältä tosikko -tyyppi. Onneksi heitä ei ole kovin paljon, mutta mikään harvinaisuus ei ole kyseessä.
Päinvastaisiakin tapauksia on olemassa, päältä katsoen vakavikkoja, mutta sisältä suuria humoristeja ja positiivisia. Monet eivät ymmärrä heidän huumoriaan ja vaikka ymmärtäisivät, eivät uskalla nauraa koska toisen ulkoiset piirteet eivät suoraan tue iloisuutta. Koska monien pintapositiivisten mieleen aiheutuu ristiriita, jota he eivät osaa käsitellä - näennäiset vakavikot jäävät heille etäisiksi - ja hyvä niin, sillä sisäiset humoristit eivät heistä liioin olisikaan kiinnostuneet.
Sanoisin siis, huumorintajuisuuden ja positiivisuuden ei tarvitse aina olla ilmiselvästi näkyvissä. Riittää kunhan se tulee edes epäsuorasti esille. Jos toinen tekee perustaa päätöksensä omille ennakkoluuloilleen, ei ole mitään syytä huudella perään - tai varsinkaan ryhtyä pystyttämään mitään 'naurettavaa positiivista' ilveilyteatteria.
Totta silti on, että edes pieni vieno hymy on usein eduksi.
Harmi vain, että hymy irtoaa helpoiten silloin kun toinen tuntuu tahattomasti hauskalta ja vaikeiten silloin kun itse on toivottoman ihastuksissaan.
Poitsu
Kiitos Poitsu hyvästä positiivisuuden lajien avauksesta. Me ei näin syvällisiä analyysejä edelleenkään haluta tehdä, ihan vaan siks että halutaan olla helposti luettavia ja mahdollisimman monelle helposti lähestyttäviä.
PoistaOlen samaa mieltä että positiivisuutta ja huumorintajua on monenlaista. Meitä ihmisiä on moneen junaan ja kaikkien huumorit ei vaan aukea toisilleen. Silti helpointa on lähestyä tuntematonta ihmistä joka hymyilee. Edes vähän! Noi alalajit huomaa vasta sitten kun on kommunikoinut ihmisen kanssa enemmän.
Se että toivon mieheltä asennetta, mielellään iloista ja positiivista sellaista, ei tarkoita että pitäisi olla joku show-mies ja aina heittämässä läppää. Jossain aiemmassakin kommentissasi olet ottanut esille tuon tahattoman komiikan. Kyllä, hassut tahattomat sattumukset saattavat naurattaa, mutta sanoisin että jos säästää hymyt vaan niiden varaan, saa aika harvoin hymyillä? Ja silloinkin sattumuksen kohteelta itseltään pitää tulla nauru, jotta tapahtuma olisi aidosti hauska!
Hyvä olo ja asenne huokuu ihmisestä, silloin hymy tulee myös luonnostaan. Eikä kenenkään tarvii jatkuvasti olla hymy korvissa...