perjantai 8. marraskuuta 2013

Kokemuksia nettideittailusta

Tässä on ollu näköjään vähän kaamosmasennuksen alkuväsymyksestä toipumista ilmassa, eikä olla taidettu muistaa Teitä rakkaat miehet vähään aikaan. Pahoittelen taukoa kirjoittelussa.

No mutta! Hyvät miekkoset. Siitä hyvästä jaan omia deittikokemuksia vähän :) Tää teksti osittain yhdistää useita pikavinkkejä, mitä Facebookin puolella ollaan annettu. Samalla kertaa jaan ihan henkilökohtasia kokemuksia nettideittailusta, koska se nyt vaan on nykyään niin yleinen tapa tavata toisia ihmisiä, ja tuntuu aiheuttavan päänvaivaa. Ajan mittaan kokemusta tästä ilmiöstä on ehtinyt kertyä jonkun verran...  Hyviä deittejä on ollu, katastrofejakin on ollu ja joskus virtuaalimaailman kautta on joku pitempikin suhde löytynyt. Eli nettideitin arvoa parisuhteen etsinnässä ei mitenkään voi väheksyä! Senhän te jo tiesitteki.

Tässä vaiheessa muistutan vielä, että just nyt kerron omista henkilökohtasista kokemuksista ja siitä mikä muhun naisena vetoaa. Naisia tietty on monenlaisia mut uskon että tätä voi käyttää yleistyksenä, ainaki jonkun verran.

Alkuun pääsemiseksi.... Millanen ilmotus tai viesti vetoaa? Profiilin tai viestin ei tartte olla mitenkään pitkä kertomus koko elämästä. Tärkeintä on että siinä näkyy sun persoonallisuus! Älä laadi liian vakavaa viestiä, vaikka tavoitteesi olisi perheen perustaminen ja vakava suhde. Useimmilla nettideitin käyttäjällä on mielessä muutakin kun yhden illan hoito. Muista siis rento ote ja huumori viestinnässäsi.
Itse oon vastannu viesteihin tai ottanu yhteyttä profiileihin, joista paistaa läpi miehen huumorintaju ja kyky nauraa itelleen. Mulle tärkeetä on että profiilissa tai viestissä on joku mielenkiintonen koukku, johon on helppo tarttua ja kysyä lisää.
Massapostaukset erottaa melko helposti, lisää ainakin siihen viestiisi jotain henkilökohtasta. Kyyniset "etsäkuitenkaanvastaa" viestit ja alentuva asenne ei nappaa ketään! Ihan en oo ymmärtäny niitä viestejä, joissa mies tilittää ku kukaan ei koskaan vastaa! Skarppaa siis vähän, mieti tyyliäsi ja asennoidu positiivisesti! PeeÄs. Foto ois kiva.... (Näissä teksteissä lisää aiheista Näin teet täydellisen nettideitti-ilmoituksen ja Viestit nettideittisivustolla — miten saada nainen vastaamaan)

Miten sitten jatketaan.... No jollain oot kiinnittäny mun huomion ja viestejä on vaihdettu. Sit tarvittaiski jo niitä tositoimia. Joskus on tullu tehtyä se virhe, että kirjotellaan ja chattaillaan tosi kauan ja jostain syystä treffien sopiminen on ollu vaikeeta. Kirjotellessa voi saada niin väärän kuvan toisesta. Älä tee sitä virhettä, että jatkaisit kirjottelua loputtomiin! Ole ihmeessä mies ja ehdota tapaamista! Jos ootte eri paikkakunnalta, tapaaminen samantien voi olla hankalampaa, mut ainakin ole mies ja tarjoa puhelinnumeroa, josta sut saa kiinni ja ehdota puhelindeittiä, ensialuksi. Puhelukin kertoo enemmän ku tuhat sanaa!
Mikä tossa puhelinnumeron antamisessakin on niin vaikeeta? Viimeistään sillon ku treffeistä on sovittu edes alustavasti, on aika ottaa yhteyttä puhelimen välityksellä! Pikkusen hermostuttaa ku jossain palstalla pitää roikkua että voi sopia treffien käytännönjärjestelyistä...
Jotenki mulla on palanu useemman kerran käpy ihan potentiaalisiin treffikumppaneihin, jotka vaan ei tajua ottaa ohjia käteen ja ehdottaa treffejä. No nainenhan voi tehdä alotteen myös, mut mitäs sitte jos siihenkään ei mies ymmärrä tarttua? Reipastu siis ja lähde rohkeasti tapaamaan mahdollisesti elämäsi naista. Asenne, ettei kannata lähteä turhaan treffeille, jos ei tiedä toisesta tarpeeks, on ihan naurettava! Mitä siinä häviää, jos ihmisen tapaa nopealla aikataululla. Säästää aikaa itseasiassa! Jos kemiat ei kohtaa, niin eipä tartte ihmetellä enempää. Jokaisesta tapaamisesta oppii jotain! Niin, jos ei kiinnosta niin sano se.

No sit kai pitää jakaa joku oikea deittikokemuskin :)
Alotetaan tietynlaisesta katastrofista. Tää on esimerkki siitä mitä voi tapahtua, kun kirjottelee liian kauan. Hairahduin siis kirjottelemaan erään herrasmiehen kanssa useita pitempiä viestejä, ja sain henkilöstä tosi hyvän mielikuvan, että mies on sosiaalisesti aktiivinen ja kulttuurista kiinnostunut. No avoimin mielin hän lähti tapaamaan mua (mun aloitteesta) erääseen kulttuuriseen tapahtumaan, jossa oli liikkeellä paljon ihmisiä, siitä pisteet. Valitettavasti deitti loppui lyhyeen, koska virtuaalitodellisuudessa sosiaalinen mies mykistyi livenä tapahtuman laadusta ja järkyttyi ihmisistä niin paljon ettei saanu sanaa suusta. Tai siis päivitteli sen tunnin ajan ihmisten paljoutta.....Muutenkin henkilö oli jotain täydellisen muuta mitä ajattelin. Toisekseen se tärkeä vetovoima puuttui kokonaan tai oli melkein negatiivista. Ainoa kerta, kun oon joutunu lopettamaan treffin niin lyhyeen. Pahoittelen.
Toinen floppi oli joskus kauan sitten kun deittini joi itsensä törkeään humalaan. Ei ollut paljon vetovoimaa siinä. Tajusitte varmaan pointin.
Ai niin ja se "Tosi Miesten" kuningas, joka puhelimen välityksellä jakso kehua lihaksiaan ja näkemättä mua ikinä tai tietämättä musta sen enempää, analysoi mut laiskaks ja käski lenkille :D No tää herra macho ei sit kuitenka uskaltanu tulla sovituille treffeille, eikä vaivautunu ilmottelemaan itestään. Onneksi se aika ei mulla mennyt hukkaan kuitenka...

Hyviä deittejä on ollu onneks suurin osa! Ihan peruskahvittelu on ok, mut ihan rohkeesti voi pyytää naista lasilliselle jos kahvit tuntuu epäluontevalle. Yleensä jossain rennommassa ympäristössä itekki rentoutuu vähän enemmän. Jos on epävarma riittääkö juttua siimana, joku aktiviteetti on hyvä ajatus. Ite oon käyny pelailemassa minigolfia, piknikillä ja museossa. Talviaikaan pulkkamäki tai keilaus vois olla kiva!

Lähde treffeille avoimin mielin ja positiivisella asenteella! Jos kemioita ei riitä romanttiseen suhteeseen asti, aina on mahdollista tavata muuten vaan mahtava tyyppi, josta löytyy seuraa aktiviteetteihin. Ite oon tavannu muutaman hienon ihmisen, jotka on jääny hyviksi ystäviksi.
Nettideittailuunki pätee joku saman tyyppinen laki ku markkinoinnissa, että pitää laittaa ittensä likoon sata kertaa ennen ku yks vastaa (noi luvut ei oo mitään faktoja, tiedoks vaan tietäville.) Mut tajusit mitä tarkotan. Eli viestikoukkuja nettivesille vaan!

Rakkaudella,
Helmi

13 kommenttia:

  1. Massatapahtumat, vaikka kuinka kulttuurista olisi kyse, ei ole sopiva treffiympäristö, erittäin sosiaalisellekaan välttämättä. Melkeinpä sanoisin, että se on tapa päästä eroon toisesta jos itse tuntee olevansa kuin kala vedessä mutta toinen ei.

    Treffit olisi syytä järjestää sellaiseen paikka missä kumpikaan ei ole toista selvästi enemmän omassa tai itselle sopivassa ympäristössä. Vasta toisia treffejä voisi mielestäni ehdottaa selvästi jommalle kummalle mieluisampaan ympäristöön.

    Tämä kelvannee (jos kelpaa) ohjeeksi sekä miehille että naisille kun ehdottaa ensitreffejä. Toisaalta, jos suuri määrä ihmisiä ympärillä on jollekin kynnyskysymys, niin silloinhan ensitreffit pitää tietenkin järjestää ihmispaljouteen, eri asia kertooko se ihmisestä itsestään yhtään mitään ja voiko sellaisessa ympäristössä tutustua toiseen - sehän kait kuitenkin on ensitreffien tarkoitus. Vähän sama kuin jos veisi toisen kissataloon tai kenneliin, vain saadakseen ihan käytännössä selvää siitä, että pitääkö toinen kissoista tai koirista. Fiksua ehkä muttei välttämättä kovin hienovaraista tai huomaavaista. Mutta voisi toimia siinä ja vain siinä tapauksessa, että toinen onkin kissa- tai koirafriikki.

    - poitsu -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Poitsu ja kiitos taas näppärän nopeasta kommentistasi.

      Kuten tekstissäni sanoin, tein virheen ja sorruin kirjoittelemaan liian pitkään, liian pitkiä viestejä virtuaalimaailmassa, jolloin sain ihmisestä aivan toisen kuvan kuin todellisuus paljasti. Ihmisen kiinnostuksen kohteet ja harrastukset ym. Tästä informaatiosta päätelleen uskalsin ehdottaa treffejä kulttuuritapahtumaan. Vaikka ihmisiä oli ympärillä paljon, mahdollisuus omaan rauhaan ja kahdenkeskiseen keskusteluun oli koko ajan. Emme siis lähteneet rock-keikalle!

      Pääajatus, miksi jaoin tämän kokemuksen alunperin oli se, että kirjoittelu liian pitkään voi antaa toisesta aivan väärän mielikuvan. Kirjoittamalla voi tavallaan mielistellä toista enemmän ja hienosäätää omia mieltymyksiä sen mukaan mistä toinen pitää. En usko että tässä tapauksessa tunne oli ihan yksipuolinen, mielikuva molemmilla taisi olla kultaisempi kuin todellisuudessa. Joskus vaan kemiat ei sovi yhteen kun oikeasti tavataan.

      Toisekseen tuli todistettua, tapahtuma pelasti senkin vähän mitä pelastettavissa oli. Sanoisinpa että jos meillä ei olisi ollut tätä tapahtuman tarjoamaa juttuaihetta ja "turvallisuutta", treffit olisi loppuneet vielä lyhyempään ja tapaaminen olisi ollut vaan todella kiusallinen molemmille. Tästä tilanteesta kumpikin pääsi vielä lähtemään siististi loukkaamatta toista.
      Suosittelen siis tapahtumaa tai jotain kevyttä aktiviteettia ensitreffeillekin. Jos eka kerta on muuten vähän jännittävä ja kankea niin ainakin on jotain mistä sillä hetkellä puhua. Toki kannattaa valita sellainen aktiviteetti, missä molemmat on yhtä kotonaan tai vierailla vesillä. Jos tuntuu että kemiat voisi pelata, vaikka ekan kerran jännitys ehkä pilasi treffit, kannattaa ehdottomasti sopia uudet treffit. Toinen mahdollisuus voi olla jotain ihan muuta!

      Helmi

      Poista
    2. Ai niin, lisäisin vielä. Yllä olevat on Mun kokemuksia ja toi oli vaan yksi esimerkki.
      Kuten sanoin mun kokemuksia voi yleistää tiettyyn pisteeseen asti, mutta mikä sopii mulle ei välttämättä oo kaikkien mieleen. Joku rauhallisempi nainen tykkää ehkä enemmän kahvittelusta jossain söpössä konditoriassa ;)

      Helmi

      Poista
  2. Toisinaan ongelmana on se, että toisella osapuolella on salainen puhelinnumero. Miten tämä puhelinongelma siinä tilanteessa pitää ratkaista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos viestistäsi.
      Pointtini taisi olla, että sitten kun livetreffit on sovittu, on helpompi sopia käytännön asioista puhelimessa. Treffeistä tietenkin voi sopia myös chatissa ja vaihtaa numeroita treffien jälkeen jos siltä tuntuu. Ihan ymmärrettävää, että omaa puhelinnumeroa ei tuntemattomille halua jakaa, koskaanhan ei voi tietää mihin mahdollisiin häiriköihin täällä virtuaalimaailmassa törmää....

      Voit olla mies ja antaa oman numerosi ensin ja ihan rohkeasti ehdottaa puhelindeittiä, jos ette livenä pääse tapaamaan. Jos nainen ei tästä pallosta ota koppia, kannattaa vielä olla kärsivällinen ja viesteillä jonkun aikaa, mutta myös miettiä onko teillä ihan sama aaltopituus ja kiinnostuksen taso. Kenenkään numeroa ei kannata ilman lupaa ominpäin alkaa salapoliisi-etsimään.

      Helmi

      Poista
    2. Nettideittailuun sopii prepaid-liittymä.

      - poika salaisesta numerosta -

      Poista
    3. Prepaid on muuten ihan näppärä idea jos omaa numeroa ei halua jakaa! Kiitos vinkistä, itselle ei näköjään oo tullu mieleenkään :D

      Helmi

      Poista
  3. Vuonna 2009 tutustuin Suomi24-Treffeillä yhteen naishenkilöön ja me kirjoittelimme suurimman osan vuodesta 2009. Loppuvuonna 2009 tämä naishenkilö poisti profiilinsa Suomi24-Treffeiltä ja sen jälkeen en ole voinut ottaa häneen yhteyttä. Kertaakaan me emme tavanneet toisiamme livenä. Tuo naishenkilö ihmetteli, että millä mielellä olen liikkeellä, koska en ehdota mitään tapaamista. Tuo naishenkilö myös sanoi minulle, että tätä ei ole tarkoitettu miksikään pelkäksi kirjeenvaihdoksi. Tuo naishenkilö kertoi minulle olleensa katsomassa Vantaan Maratonia, mutta hän ei nähnyt minua siellä. Olin kertonut hänelle juoksevani Vantaan Maratonin ja niin juoksinkin. Nyt kerron syyn siihen, että miksi en uskaltanut tehdä live-treffiehdotusta tuolle naishenkilölle. Jossakin vaiheessa harkitsin sen syyn kirjoittamista hänelle, mutta sitä en koskaan ehättänyt tehdä. Jos olisin kirjoittanut hänelle todellisen syyn siihen, että en ole ehdottanut live-treffejä, niin olisin kirjoittanut hänelle seuraavasti: "Pohjimmiltaan olen Suomi24-Treffeillä (avio)puolison haku mielessä, mutta mutta...Aikanaan takavuosina televisiossa oli parinhakuohjelma Napakymppi, jonne itsekin jossakin vaiheessa ilmoittauduin. Napakympistä minuun ei koskaan otettu yhteyttä ja jossakin vaiheessa sain selville, että vain noin 4 % Napakymppiin ilmoittautuneista/ilmoitetuista oli otettu mukaan siihen ohjelmaan. Kerran kun Napakympissä neiti X sanoi hänet sinne ilmoittaneitten työkavereitten toivottaneen hänelle häitä Napakympin myötä, niin äitini sanoi minulle, että tämähän on vain leikkiä." Niin, miten on? Voiko teidän mielestänne Suomi24-Treffejä tmv. nettideittipalstoja mitenkään verrata takavuosien television Napakymppiin? Jotkut ihmiset olivat aikanaan Napakympistä sitä mieltä, että se on tehty vain sen takia, että televisio-ohjelmalle saadaan katsojia. Entäpä deittipalstojen profiili-ilmoitukset? (Avio)puolison löytäminen vai profiili-ilmoituksille katsojien saaminen? Ai niin, oli siinä toinenkin syy, että en uskaltanut tehdä live-treffiehdotusta. Senkin syyn olisin uskaltanut kirjoittaa hänelle, mutta en kirjoittanut. Tässä nyt kirjoitan sen syyn. Pelkäsin olevani liian tunkeileva tyrkky ehdottaessani live-treffejä. Ilmeisesti pelkäsin aivan turhaan tuollaista, vai kuinka?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heei, ja kiitos, varsin mielenkiintoisesta, viestistä!
      Enpä nyt lähtisi suuremmin vertailemaan napakymppiä ja netin deittipalstoja...
      No jokatapauksessa, Suomi24:ssa suurin osa kait on liikkeellä sillä mielellä että jonku sortin kumppanin sieltä toivoisi löytävänsä. Toiset enemmän, ja toiset vähemmän tosissaan. Useimmiten tavoite kuitenkin on että jossain vaiheessa ihan livenä nähdään, jos tuntuu että jotain yhteistä voisi enemmänkin olla. Itse en missään nimessä kirjoittelisi vuoden päiviä näkemättä henkilöä kenelle kirjoitan. Mutta mä oon mä!

      Oli tarina ja kysymys mikä tahansa, rehellinen kannattaa olla alusta asti! Jos mielessä on tapaaminen ja ehkä mahdollinen kumppanin etsintä, joskus totuus tulee kuitenkin ilmi. Valheella on lyhyet jäljet, vai miten se meni... Jos nainen syytä kysyy miksi et halua tavata tai treffejä ehdottaa, sano suoraan. Tai hyvänen aika tapaa Nainen!! Sanoisin että vuoden kirjeenvaihdon jälkeen ilman treffejä, en ihan ihmettele miksi nainen poisti profiilinsa eikä antanut kuulua sen enempää.
      Edellinen varmaan vastasi kysymykseen, ehdottaakko treffejä vai ei. Eli ei välttämättä kannata ehdotella ekassa viestissä, mutta kannattaa nähdä mahdollisimman pian.

      Vaikka ihminen ei todellisessa elämässä olisi romanttisessa mielessä "se oikea", voi löytyä hyvä ystävä, vaikka maratonille. Ja joka ainoasta treffistä oppii jotain. Itsestä ja muista ihmisistä! Eniten itsestä :)

      Helmi

      Poista
  4. Mulla on monenlaisia tarinoita nettideiteistä blogissani:
    http://pixieihmemaassa.blogspot.fi/

    Naisnäkökulmasta kirjoitettuja tositarinoita pilke silmäkulmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pixie! :)
      Kiitos viestistä ja linkistä. Kävin lukemassa blogiasi ja koin, Ah, niin yhtäläisiä tunteita! Hauskasti kirjoitettuja tosielämän kokemuksia :)

      Blogisi kannustaa jakamaan omia deittikokemuksia ehkä enemmänkin. Luulisin että varsinkin noista treffimokista muut miekkoset voi ottaa oppia, "Älä Ainakaan tee näin" ;)

      Helmi

      Poista
  5. Moi, ja kiitos mainiosta blogista. Olen hieman päälle parikymppinen miehenalku, ja nettideittailuun tutustuttuani minua on jäänyt vaivaamaan yksi asia: Miten treffit saisi aloitettua luontevasti? Yleensä tuntemattomien kanssa tulee ensin esiteltyä itsensä ja sanottua käsipäivää, mutta tämä tuntuu ehkä jotenkin hölmöltä nettideittiä tavatessa. Netissä viestitellessä on kuitenkin usein jo selvinnyt molempien etu- ja sukunimi sekä kaikenlaista muuta, joten täysin tuntematon ei treffikumppani siinä vaiheessa enää ole. Tämä asia tuo itselleni jotenkin epävarman olon heti treffien alkuun, mikä on omiaan pilaamaan ensivaikutelman tai jopa koko treffit, joten olisi kiva kuulla kommentteja. :)

    - Tapsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Tapsa viestistä! :)
      Nostit esiin tosi hyvän pointin. Sepä innoitti kirjoittamaan koko postin aiheesta. Siispä lue viimeisin tekstini, jospa siitä jotain vinkkiä olisi!


      Helmi

      Poista