maanantai 30. syyskuuta 2013

Minä nainen, sinä mies – kommunikoidaanko? Osa 2


Jokaisella on tietysti oma tapansa kommunikoida ja joskus kommunikointityylit ovat niin kaukana toisistaan, etteivät ne kerta kaikkiaan kohtaa. Ikuisena optimistina väitän kuitenkin, että usein umpisolmu on vältettävissä hyvin hasteellisissakin tilanteissa. 
Joskus käy niinkin onnellisesti, että kommunikointityylit sulautuvat toisiinsa kauniisti heti alkuunsa. Useimmiten kauneuden eteen pitää kuitenkin tehdä pikkusen töitä. Ja on hyvä muistaa pitää sitä onnenkantamoisena saatua tai työllä saavutettua kauneutta yllä, ettei se rapistu. 
Yhteisen taajuuden löytäminen vaatii toki töitä ja halua molemmilta osapuolilta, mutta tämän blogin hengessä tarjoan annoksen naisnäkökulmaa miehille. 


2. Tee taustatyötä. Siihen miten me ilmaisemme itseämme vaikuttaa suuresti se, mistä me ollaan kotoisin. Millaisessa ympäristössä ollaan kasvettu ja miten meidät on kasvatettu. Ota siis naisen taustoista selvää. Älä kuulustele, vaan kysele hyvässä hengessä ja tarkkaile. Jos nainen on luonteltaan avoin, niin toki voit kysyä asioita hyvinkin suoraan, mutta hienovaraisuus on tässä usein valttia. Jos olet tutustunut naisen perheeseen, mieti millainen kommunikointimaailma siellä vallitsee ja löydät arvokasta tietoa naisestasi. Niin kuin monta kertaa aiemminkin täällä, nytkin korostan olemaan herkkä tilanteille. Pinnan alla on enemmän kuin sen päällä.
Itse olen huomannu, että miehestä suht helposti näkee/kuulee/tuntee millainen suhde hänellä on ollut ja on äitiinsä. Ja sen onko hänellä siskoja vai ei. Nuo asiat kertovat paljon siitä millaisilla valmiuksilla mies ottaa naisen vastaan. Ehkä sama pätee naisiin ja heidän elämänsä miehiin? Joka tapauksessa toisen tapaa kommunikoida on hirmusen paljon helpompaa ymmärtää, kun tietää millaisessa ilmapiirissä hän on kasvanut.
Edellisistä suhteista olisi myöskin hyvä saada informaatiota. Tiedon hankkiminen existä on yleensä huomattavan paljon vaikeampaa, kuin perhesuhteisiin tutustuminen. Jotkut naiset avautuvat vapautuneesti tällaisista asioista, toiset taas ovat lukinneet menneisyytensä ovet tiukasti kiinni. Siitäkin voi päätellä jo paljon. Tarkkaile, avaa keskusteluja. Älä koskaan käytä toisen menneisyyttä syyllistämistarkoituksessa. Kaikesta jää jälki. Olkaa herkkiä sanattomillekin viesteille.



Ja hei. Harvoin kuulee naisen valittavan siitä, että mies kyselee tunnelmia liian usein. Päinvastaista kuuluu kyllä. Kun molemmat osoittavat kiinnostusta toisen arkea kohtaan ja kyselevät esim. päivän kuulumiset, pysyy kommunikointiväylä kunnossa ja kestää sitten paremmin ne raskaammatkin kuljetukset. Naurettavan helpolta kuulostava nyrkkisääntö: on helpompi kertoa, kun kysytään!


Lämmin rutistus
Sade

2 kommenttia:

  1. Suhtautuminen yhteen henkilöön ei ole tae tavasta suhtautua keneenkään toiseen. Totta on, että kotoa opitut tavat jäävät helposti päälle, mutta papin pojasta ei silti aina tule pappia, ehkä vain poikkeuksena tulee. Ja vaikka kyse olisi lähisukulaisista, keskinäiset välit ja suhtautumiset johtuvat aina molemmista, tuskin koskaan vain toisesta. Saattaapa olla, että yksi ainoa onneton onnistuu myrkyttämään kaikkien keskinäiset välit ja jos uusi tuttavuus ei kuitenkaan ole tämä yksi onneton, päälle näkyvä välien myrkyttyminen ei kerro välttämättä paljonkaan tarkasteltavana olevasta henkilöstä.

    Ja vielä, monissa perheissä ja suvuissa osataan kyllä näyttää päälle päin hyvää ja sopuisaa kuvaa, vaikka pinnan alla velloisi, joten mihinkään yhteen tutustumiskäyntiin ei kannata kovin paljon päätelmiään perustaa - ainakaan kysymättä mistä oli kysymys. Ja varmuutta täydellisen vastauksen saamisesta ei välttämättä silti ole. Keneltäpä yhdeltä voisikaan saada täydellisen vastauksen silloin kun/jos on kyse useampien henkilöiden välisistä edesottamuksista/ristiriidoista/kipupisteistä/tms.

    Kysymyksiä voi esittää monella tavalla - ehkä kannattaa kysyä tavalla, joka ei yritä samalla olla vastaus.

    - poitsu -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Jos lapsuuden kodissa on esim. helposti alettu rähjäämään kiistatilanteissa, eihän se tietenkään vääjäämättä tarkoita sitä, että henkilö toimisi vastaavalla tavalla kumppaninsa kanssa. Mutta se saattaa olla hänelle opittu, luonnollinen tapa ilmaista itseään. Vaikutus voi olla myös ihan päinvastainen, eikä hän kestä äänen korottamista ollenkaan. Hän saattaa tuntea, että on huutamista tarpeeksi kuunnellut, eikä suostu ottamaan sitä vastaan parisuhteessa. Kummassakin tapauksessa toisen taustan tunteminen on hyödyksi. Se voi lisätä ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta ja näin ollen helpottaa kommunikointia.

      - Sade

      Poista