"Ole oma itsesi!"…tai älä sittenkään?!

"Ole oma itsesi!" on se neuvo, minkä kuulet olit sitten menossa treffeille tai työhaastatteluun. Saat ensin listan ohjeita (ystävältä, netistä, äidiltä jne.), joita noudattamalla etääntyisit ehkä itsestäsi, mutta loppukaneettina ilmoille kajahtaa kuitenkin aina käsky olla oma itsensä. Miten tähän pitäisi suhtautua? No mähän kerron.

Sun tarvitsee nyt ihan ekaks tehdä vähän itsetutkiskelua. Kuka sä oot? Millanen sä oot? Mitkä on sun parhaat puolet? Entä pahimmat? Miten muut suhtautuvat suhun? Miten naiset suhtautuvat suhun? Mietipä noita nyt hetki. Kirjota vaikka ylös, jos se auttaa sua järjestelemään ajatuksiasi. Kun sä oot selvittäny itelles millanen olet ja purkanut myös suhdettasi ympäristöösi, voit alkaa miettiä pidemmälle. Millaisella käytöksellä olet päässyt toivottuun tulokseen ihmisten kanssa? Millaisen tapahtumaketjun jälkeen lopputulema on ollut ei-toivottu? Se, joka tässä kohtaa päättää tällasen pohdinnan olevan täysin turhaa, on väärässä ja kuuluu siihen porukkaan, joka sitä kipeimmin tarvitsee. Jokainen tämänmoiseen analysointiin käytetty sekunti menee todella hyvään tarkoitukseen. Ymmärrän kyllä, että ylimielisen kakkiaisen on vaikeeta lähteä kehittymisen tielle, kun se oma ego on niin pulska, että sen kans on tosi hankalaa möngertää eteenpäin. Mutta lähdepäs nyt kuitenkin puuskuttaen liikkeelle. Pian sunkin kulku voi olla kevyempää, kun otat pään pois takalistostas.

Käsitelläänpä nyt tilannetta, jossa itsensätutkiskelija ymmärtää olevansa liian ujo lähestyäkseen naisia luontevasti. Puhumattakaan iskemisestä. Tällasta tyyppiä ei paljoa "Ole vaan oma itsesi!"-käsky auta, vaan henkilön on tällöin pyrittävä kehittämään itseään. Ei, se ei tietenkään tarkota sitä, että pitäis teeskennellä olevansa jotain muuta kuin mitä on. Tarkoitus on oppia ja sitten kauniisti sulauttaa uusia sosiaalisia taitoja jo olemassa olevaan persoonaan ilman, että se katoaa minnekään, vaan loistaa entistä kirkkaammin! 

Todella ujosta miehestä tuskin kasvaa superitsevarmaa naisten naurattajaa, vaikka hokisi itselleen millaista mantraa. Mutta miksi pitäisikään? Eihän sellainen mies edes ole kaikkien naisten mieleen. Riittää, kun ujoutta saa karistettua sen verran, että pystyy ottamaan naiseen kontaktia. Laittaan ratakset liikkeelle, jotta jotain on mahdollista tapahtua. Siinä on kaks sen jälkeen ja homma helpottuu.

Jos ujous siis vaivaa, alota mielikuvaharjottelulla. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa lähestyt naista. Keskity maalaamaan tapahtuma kunnolla mieleesi. Käsikirjoita juttu niin pitkälle, että se tuntuu olevan sellaisella pohjalla, mistä se voi edetä omalla painollaan. Toista. Toista. Ja toista. Muuntele dialogia, etsi vaihtoehtoja. Sano vuorosanas ääneen. Puhu peilille. Tarkista ryhti! Tiedetäänhän me, ettei jutut mene yleensä ihan käsikirjotuksen mukaan, mutta jujuna onkin se, että sä olet omassa mielessäs saanu kirjotettua sen kohtauksen! Se on jo paljon ja siitä on hyvä lähtee liikkeelle. Sullahan on sitten ainakin jo juonikuvio valmiina!

Ihan tärkeintä on sisäistää se, että sä tulet onnistumaan! Jos nainen torjuu sut, älä pidä sitä epäonnistumisena. Sä menit sen luo! Sä yritit! Isoja voittoja matkalla kohti jättipottia. Muista, että kaikki on tullu joskus torjutuks. Nekin pelimiehet, jotka ei ikipäivänä sitä tunnusta.

Toisella laidalla miehen, joka tajuaa olevansa liian päällekäyvä, kannattaa käydä sama prosessi läpi, vaikka lähestymiskulma onkin erilainen. Tällanen tyyppi pääsee todennäkösesti usein pidemmälle kontaktin ottamisessa kuin ujo mies, mutta jutut tyssää myöhemmin. Ja se piste pitäis löytää, missä homma menee överiks ja käydä tilanteita läpi. Ongelmat voi olla niin kovin erilaisia, mutta samassa paatissa silti ollaan.

Eli! Sun ei tarvitse kadottaa tai peittää persoonaasi, asennat vaan tarvittavat lisäosat ja toimivuutta parantavat päivitykset siihen OMAAN ITSEESI.

Voimapotkuja persuksillenne

Sade